Rosa Liksom (Anni Ylävaara),
kirjailija ja taiteilija, s. 1958
Opiskellut antropologiaa Helsingin ja Kööpenhaminan
yliopistossa, yhteiskuntatieteitä Moskovassa.
Ollut töissä mm. myyjänä, tarjoilijana,
lomittajana ja paikallisradion toimittajana;
avustanut Alohaa, Kompostia, Suomi-lehteä ja
Helsingin Sanomia.
Kirjailijana ja
kuvataiteilijana tunnettu, tummien lasien taakse
useasti piiloutuva Liksom on nuoren
kirjailijapolven mielenkiintoisimpia ja
omantakeisimpia ääniä. Liksom kuvaa teoksissaan
hyvin sekä suurkaupunkien underground-nuorisoa
että Lapin syrjäseutujen elämää ja ihmisiä.
Erilaisia elämänpiirejä edustavien henkilöiden
yhteisenä tekijänä on järjestyneen ja
sovinnaisen elämän hylkääminen, ehdoton
irtisanoutuminen.
Liksom on lyhyiden, luonnosmaisten, tiiviiden
proosakappaleiden taitaja.
Novelleissa
nuoret turvautuvat elämänsä käännekohdissa
yleensä väkivaltaan ja huumeisiin. Kuoleman ja
seksuaalisuuden teemat vuorottelevat onnettomien
ihmisten yksinpuheluissa. Stadin slangi ja
pohjoisen "meän kieli" taipuu
luontevasti jo esikoisteoksesta lähtien. Lyhyistä
novelleista koostuva teos Unohdettu vartti lupaa välähdyksiä
pohjoisen pieneläjistä.
Aidoimmillaan
Liksomin kerronta on työttömän syrjäänvetäytyvän
aikamiespojan mietteissä. Hän ei ole
huolellisesti sommitellut novellia vaan nappaa
nopeat otoksensa vaiston varmasti lennosta kiinni.
Liksom kyseenalaistaa yhteiskuntaa hallitsevan
lain ja järjestyksen, mikä on nähtävissä hänen
koomisen ironisessa kertojan otteessaan. Väliasema
Gagarinissa matkataan halki Siperian kohti
Mongoliaa. Jokapäiväistä elämää on
myyttisyys ja enteet, taikuus ja magia. Kirjasta
syntyy tunne, että kaikki paha on syntyisin
Moskovasta.
Kun
siperialaiskylän keskelle tipahtaa eräänä
tammikuun yönä musta kiven järkäle, se on kyläläisten
mielestä enne pahan saapumisesta tai mustien
shamaanien sodanjulistus. Kirja on ihan absurdi ja
kertomuksissa liikutaan elämän käännekohdissa,
lennetään syntymän ja kuoleman rajamaastossa,
Liksomin henkilöt elävät mielellään erakkoina
ja viihtyvät yksinäisyydessä, josta löytävät
sisäisen rauhan ja harmonian.
Liksomin
pelkistetty kuvaus käy vuoropuhelua tekstien
kanssa jatkaen tarinaa eteenpäin. Kuvien ja
tekstien välinen yhteys jatkuu
kuvareportaasimaisessa teoksessa Go Moskova Go,
jonka Liksom on työstänyt lehtikuvaaja Jukka
Uotilan kanssa. Kertomuksissa kuvataan Moskovan
metroja, katuja, häitä ja missikisoja. Ja väkivalta,
julmuus ja kuolemanläheisyys jatkuvat teoksessa
Tyhjän tien paratiisit, jossa seksuaalisuus,
sadismi ja masokismi kietoutuvat koomisesti
toisiinsa irvokkaaksi maailmaksi. Jutuissa
liikutaan Lapista Helsinkiin ja Islantiin.
Ihmisten pienoiskohtalot avautuvat lähes
romaaneiksi.
Sarjakuvateos
Roskaa jatkaa mielipuolisia, kuvallisia tarinoita,
joiden aihepiirit kuten seksuaalisuus, sadismi,
huumeet ja kuolema ovat esiintyneet Liksomin
edellisissä teoksissa samoin kuin sarkastinen
huumori.
Liksom rikkoo
loogisen tarinan juonen ja muovaa sitten palasista
oman kertomuksensa. Hän on yhtäaikaa koominen ja
ironinen. BamaLamassa, jossa prostituutio, huumeet
ja raha pyörittävät ihmiskohtaloita liikutaan
Las Vegasista Latviaan. Parodia kohdistuu tällä
kertaa yhteiskunnan lain ja järjestyksen
valvojiin, poliiseihin. Homoerotiikka,
vankilasadismi ja androgynia värittävät näitä
lyhyitä katkelmia, joissa näkökulma vaihtelee
syytetyn ja syyttäjän välillä. Uusimman
teoksen nimi on Kreisland josta syntyi
seuraavassa.
Suurten
kaupunkien kellarinloukoista tai arktisen maiseman
taloista Rosa Liksom löytää ihmissuhteita ja
rakkautta, jotka hajoavat epätoivoon. Mieluummin
Liksom kirjoittaa miehistä kuin naisista, ja
vaikka hänen henkilöissään on jokunen soturi,
hänen mielihahmonsa on munkki; hänen
masokistiset askeettinsa hylkäävät maailman,
jossa on rakkautta aivan liikaa tai aivan liian vähän.
Fantasia kehittää joskus vapauden alueen,
varsinkin kuvauksissa kaupungista toiseen rientävistä
uudenaikaisista paimentolaisista. Liksomin näkökulmasta
maailma näkyy kaikkialla samana. Kun hän lähtee
Moskovaan hän löytää sieltäkin maanalaiset
ryhmät. Hän seuraa myös suomalaisten
kansantieteilijöiden jalanjälkiä Mongoliassa ja
muualla.
Kirjat:
Yhden yön pysäkki, 1985
Unohdettu vartti, 1986
Väliasema Gagarin, 1987
Go Moskova Go (yhdessä Jukka Uotilan kanssa),
1988
Tyhjän tien paratiisit, 1989
Roskaa, 1991
Bamalama, 1993
Kreisland, 1996
Värityskirja, 1998
Jepata Nastan lentomatka, 2000 (lastenkirja)
Perhe, 2000
Reitari, 2002
Tivoli Tähtisade (lastenkirja yhdessä Tittamari
Marttisen kanssa), 2004
Monsters, 2004, (proosarunot Klaus Haapaniemen
graafiseen design- kirjaan)
Finlandia, 2005, (taidekirja, tekstit Risto
Kautto)
Maa, 2006
Käännöskirjallisuus:
1. Stoppested for en natt, 1988, Tiderne Skifter, Tanska
2. One night stand, 1993, Serpents tail, Englanti
3. One night stand, 1993, High Risk, Yhdysvallat
4. Frustna ögonblick, 1987, Nordsted, Ruotsi
5. Verlorene augenblicke, 1992, Rhowolt, Saksa
6. Le creux de l´oubli, 1992, Decouverte, Ranska
7. Station Gagarin, 1990, Whalström&Windstrand, Ruotsi
8. Paradis på en öde vej, 1990, Tiderne Skifter, Tanska
9. Go Moskova Go, 1988, Whalström&Windstrand, Ruotsi
10. Paradis på en öde vei, 1991, Tiden Norsk Förlag, Norja
11. Noirs Paradis, 1990, Decouverte, Ranska
12. Schwarze paradiese, 1991, Rhowolt, Saksa
13. Paradis på en ultra light, 1992, Whalström&Windstrand, Ruosti
14. Paradiso, 1994, Relogio D´Aqua, Portugali
15. Bamalama, 1995, Decouverte, Ranska
16. 6 Verhalen, 1995, Holmsterland SKF, Hollanti
17. Prazdne cesty, 1996, Medusa, Tsekin tasavalta
18. Uhe öö ekstaas, 1997, Huma, Eesti
19. Kreisland, 1999, Eichborn Verlag, Saksa
20. La famille terrible dans L´univers cybernetique, 2000, Les e´toiles et Les cochons editions (France)
21. Bamalama, 2001, Atena, Latvia
22. Kreisland, 2001, Tidene Skifter, Tanska
23. Bamalama, 2002, Tana, Indonesia
24. Memorie Perdute, 2003, Arte Misia Edizioni, Italia
25. Monsters (proosarunot Klaus Haapaniemen design-kirjaan), 2004, Poco, Englanti, Yhdysvallat
26. Stazioni di transito, 2006, Arte Misia
Edizioni, Italia
27. Dark paradises, 2007, Dalkey Archive Press,
USA
Näytelmät:
Family Affairs, KOM-teatteri, 1993
Elokuvakäsikirjoitukset:
Missä on Suuri Pohjoinen, 1988
Mari, 1989
Kadonnut skloddi, 1989
Hysteria, 1993
Aino, 1996
Taidenäyttelyt:
lukuisa määrä näyttelyitä Suomessa ja
ulkomailla
Palkinnot:
J.H Erkon palkinto, 1985
Valtion kirjallisuuspalkinto, 1986
Kalevi Jäntin palkinto, 1986
EBU:n elokuvakäsikirjoituspalkinto; 1987
Lapin läänin taidepalkinto, 1987
Uudet kirjat -kerhon palkinto, 1990
Vuoden Kiila, 1991
Taiteen keskustoimikunnan myöntämä 5-vuotinen
apuraha v. 2001 alk.
Ehdokkuuksia
Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon ehdokas 1989
Euroopan Unionin kirjallisuuspalkintoehdokas 1995,
1998
Dublinin kirjallisuuspalkintoehdokas 1995
Tutkimuksia ja
kirjoituksia kirjailijasta ja hänen
tuotannostaan:
"Sain roolin johon en mahdu".
Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja (1989)
On the terms of northern woman. Articles written
by women researchers (1995)
Nainen, mies ja fileerausveitsi. Miten Rosa
Liksomia luetaan(1996)
Naiskirja. Kirjallisuudesta, naistutkimuksesta ja
kulttuurista (1996)
Kotimaisia nykykertojia (1997)
Koskimaa. Seksiä, suhteita ja murha. Saksalaisia
ja suomalaisia tulkintoja Rosa Liksomin
kertomuksesta(1998)
Kvinnerforskermaraton. (Universitet i Tromsö,
5/1997)
Jäiset laakerit. Artikkeleita pohjoisista
naiskirjailijoista (1998)
Reading cultural difference. The reception of a
short story in six European countries (2000)
(Kirjailijaesittely
ja lainaukset Lapin maakuntakirjaston Lapin
kirjailijat -sivustosta.)
|